|
Undulaatin anatomia
Silmät »
Korvat »
Elimistö »
Ruuansulatusjärjestelmä »
Silmät
Undulaatin silmässä on useilla
värimuunnoksilla nähtävissä
valkoinen ja pyöreä musta alue. Valkoista aluetta
sanotaan iiris-renkaaksi ja mustaa pupilliksi. Iiris-renkaan
väri voi vaihdella värimuunnoksesta riippuuen
valkoisesta mustaan ja punertavaan. Pupilli puolestaan voi olla musta,
tummanruskea tai punainen.
Silmän ylemmän ja alemman luomen lisäksi,
undulaatilla on kolmas sisempi luomi (eng. nictitating membrane), joka
löytyy myös matelijoilta. Sisempää
luomea on vaikeampi havaita sen läpinäkyvyyden takia.
Sen sulkeutumistapa poikkeaa myös ylä- ja alaluomesta,
sillä se sulkeutuu sekä aukeaa pystysuorasti
vasemmalta oikealle.
Undulaateilla on maailman parhaimmasta
päästä oleva näkö. Undulaateilla on
tetrakromaattinen värinäkö
(nelivärinäkö), eli niillä on neljä erilaista
väriäaistivaa tappisolua (punainen, sininen, vihreä ja
UV) silmässään
nähden enemmän värejä kuin ihmissilmä, joka on
trikromaattinen (kolmivärinäkö). Undulaatit
pystyvät siis UV:tä aistivien tappisolujen avulla
näkemään myös UV-valoa,
minkä ansiosta ne näkevät myös sen eri
värisävyt. Vihreiden undulaattien
höyhenpuvussa päälaessa ja poskilaikuissa on
fluoresoivia aineita, mikä saa nämä alueet
hohtamaan UV-valossa vaaleankellertävinä ja poskilaikut
violetinvivahteisina. Lintulampun
UV-valossa tämä ei
tule selkeästi esille, koska se
sisältää myös
näkyvän valon aallonpituutta. Hohdon näkemiseen
tarvitaan ns. mustavalo, josta tulee vain UV-valoa. Sinisillä
linnuilla hohtoa
ei ole, koska niillä ei erity keltaista psitasiinia
höyheniin. Tämän hohteen on todettu Australian
yliopiston
Queenslandin tutkimuksessa vaikuttavan parin valintaan.
Korvat
Undulaatin korvia on vaikea havaita terveeltä undulaatilta,
sillä höyhenpuku peittää ne alleen.
Korvat ovat vain yksinkertaiset reiät
pääkallossa.
Pienille linnuille tyypillisesti undulaatin kuuloalue on
200-8500 Hz. Parhaiten undulaatit kuulevat 2000-5000 Hz
alueella, jonne sijoittuvat myös monet kutsuhuudot ja
lauluäänet.
Undulaattien on todettu olevan hyviä
äänteiden muokkaajia ja oppijoita. Äänteiden
oppimistaito mahdollistaa myös undulaatin kyvyn oppia
matkimaan ihmisen puhetta ja muita ääniä.
Undulaateilla
onkin valtavan monimutkainen eri äänten
valikoima. Erityisesti koiraiden pitkä pulputtava liverrys
ja koiraille sekä naaraille tyypillinen korkea
kutsuhuuto ovat olleet tutkijoilla mielenkiinnon kohteena, koska
nämä äänteet kehittyvät
oppimisen myötä. Lemmikkilintujen ja luonnonvaraisten
undulaattien kutsuäänet eroavat jonkin verran
toisistaan. Luonnonvaraisilla undulaateilla kutsuhuuto ei ole
yhtä kimeä, vaan hieman pehmeämpi ja
moniäänisempi. Linkki sivulle, jossa voit kuunnella kahta
eri naaraan (luonnonvaraisen ja lemmikkilinnun) kutsuhuutoa ja verrata niitä
keskenään (paina linkkiä What budgerigars say) » Olen huomannut
vaihtelun naaraiden kutsuhuudossa omien undulaattienikin kohdalla.
Monilla Saksan tuonneillani on ollut paljon kimeämpi ja
korkeampi kutsuhuuto kuin omilla Suomessa syntyneillä
undulaateillani.
Undulaatin
elimistö
Suuntaa antava kuva
Ruuansulatusjärjestelmä
Linnuilla on nopea ruuansulatus ja aineenvaihdunta, joten ne
tarvitsevat ruokaa koko ajan. Kupu on ruokatorven laajentuma ja toimii
ruokavarastona, josta ruoka etenee kaksiosaiseen mahaan.
Ensimmäinen mahan osa on rauhasmaha, jossa ravinnon sekaan
sekoittuu ruuansulatusentsyymejä. Tämän
jälkeen ruoka jatkaa lihasmahaan, jossa tapahtuu ruuan
varsinainen pilkkoontuminen, tätä tehostavat linnun
syömät hiekanjyvät. Undulaatin suolisto ei
ole pitkä, mikä takaa ruuan lyhyen viipymisen
ruuansulatuskanavassa. Kun ruoka on sulanut ja siitä on
imeytynyt suolistossa ravintoaineet, se menee yhteissuoleen eli
kloaakkiin, ja ulostuu (ulosteen tumma alue) yhdessä
virtsa-aineen kanssa (ulosteen valkoinen alue).
Lähde:
Helsingin
eläinlääketieteellinen tiedekunta
oppimateriaali 2 »
Birds-Online
- Anatomy: digestive system »
The ABC: News in Science: Who's a bright
budgie then? »
Lousianan osavaltion yliopisto: How well do
dogs and other animals hear »
Marylandin
yliopisto:The Laboratory of Comparative Psychoacoustics: What
Budgerigars Hear »
|
|
