Jalostus

Kun haluat jalostaa terveitä, elinvoimaisia ja perimältään monimuotoisia lintuja, sinun tulisi ottaa huomioon muutamia asioita valitsessa lintuparia pesitykseen. Huomioitavia tekijöitä ovat linnun:

• terveys 
• väritys
• sukulaisuus
• ruumiinrakenne
• luonne

Olen koonnut tähän joitain omia havaintoja ja mielipiteitä undulaattien jalostusta koskien.

Terveys

Pesitettävien lintujen tulisi olla siinä määrin terveitä, etteivät ne nypi höyheniään,  esiinny nokan liikakasvua, kasvaimia tai muita sairauksia. Alttius näihin kaikkiin sairauksiin on osin perintötekijöistä riippuvainen, siksi terveen poikasen saamiseksi, sairaita lintuja ei tulisi käyttää jalostuksessa. Herkkyys lihavuuteen ja toisaalta solakkuuteen näyttäisi omien pesintöjen tuloksissa olevan myös riippuvainen perintötekijöistä. Tämän takia en pesitä tukevia lintuja keskenään, vaan ennemin hieman tukevan hyvin solakan kanssa saadakseni poikasissa ilmenemään näiden jonkinlainen välimuoto. Paras olisi kuitenkin valita ruumiinrakenteeltaan sopusuhtaiset yksilöt pesitykseen.

Olisi myös hyvä tarkistaa, ettei kummallakaan pesimään laitetulla linnulla ilmene kalkkijalkapunkkia jaloissa tai nokassa. Hoitamattomana tämä loinen leviää lähes varmasti myös poikasiin ja siksi se olisi hyvä hoitaa pois ennen pesintää.

Jotta voisit välttää jonkin sairauden ilmenemisen poikasessa, olisi hyvä tuntea linnun sukua, mitä sairauksia suvussa on ilmennyt. Jos molemmilla linnuilla, joita aiot pesittää, on ilmennyt jossain suvun haarassa jokin sairaus, saattaa se periytyä pahimmassa tapauksessa poikaselle.  Mitä useamman sukupolven takana sairaus on ilmennyt sitä pienempi todennäköisyys sen ilmeneminen poikasessa on, mutta mahdollisuus ilmenemiseen on kuitenkin olemassa. Liian läheistä sukua olevien lintujen jälkeläisillä, kuten sisaruksilla tai puolisisaruksilla, saattaa herkästi ilmetä sairauksia tai epämuodostumia. 

Väritys

Värityksissä huomioitavia asioita on useitakin, mutta tässä muutamia seikkoja. Tutustu värimuunoksiin tarkemmin niiden omilla sivuilla, jotka löytyvät Värimuunnokset -sivulta.

Saman väristen lintujen risteytys johtaa monien lähteiden mukaan useamman sukupolven aikana värin ja kuvioiden haalenemiseen sekä vähenemiseen. Edelliseen väitteeseen kuuluukaikki muunnokset  kaneleista, opaaleista, spangleista ja harmaasiivistä lähtien. 

Resessiivisten risteytys
Fenotyypiltään resessiivisten värien yhdistämistä keskenään ei suositella perimän yksipuolistumisen ja koon pienentymisen takia. Esimerkiksi kahta resessiivistä kirjavaa tai kahta eri harmaasiipi alleelista lintua ei kannattaisi risteyttää keskenään, saadaksesi kyseisen resessiivisen ominaisuuden ilmenemään poikasissa. Tämän sijaan tulisi valita mieluiten fenotyypiltään jotain resessiivistä ominaisuutta ilmentävän kumppaniksi yksilö, joka kantaa perimässään piilevänä samaa resessiivistä ominaisuutta; toisin sanoen resessiivisen ominaisuuden suhteen homo- ja heterotsygootit yksilöt. Poikkeuksena voisi kuitenkin mainita clearwingin, jonka kuvio tummenee, mikäli se periytyy poikaselle mustakuvioiselta ei-clearwing vanhemmalta.

Harmaasiipi ja kaneli
Harmaasiipisyyttä ja kanelia ei kannata yhdistää keskenään, sillä tällaisen tuloksena saadaan näiden kahden jonkinlainen välimuoto, jossa kuvion väri on enimmäkseen harmaa, mutta ruskeasävyinen. Tällainen yhdistelmä on suttuisennäköinen eikä muistuta kumpaakaan mutaatiota.

Harmaa
Harmaan on todettu "kasvattavan" höyhenien suhteen  linnun kokoa ja tekevän värityksestä hieman mattamaisen. Harmaata suositaan mm. koonkasvattamisen takia paljon englantilaisten näyttelylintujen kasvatuksessa.

Violetti
Violetin on todettu myös "kasvattavan" undulaatin kokoa ja voimistavan väriä.

Kirjavat ja spangle
Jos halutaan poikasille kuviot selkeästi esille, kannattaa välttää kirjavia ja spangleja, sillä nämä vähentävät kuvioiden esiintymistä. Monissa pesinnöissä olen myös todennut toisten kasvattajien kanssa, että spangle tuntuu periytyvän todella voimakkaasti, joten jos vain toinen vanhemmista on spangle, poikasissa spangleja esiintyy varmasti ja useampi.

Sukulaisuus

Sukulaisuuksien tuntemiseksi olisi hyvä, jos jokainen poikasen myyvä henkilö pystyisi kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä linnut ovat peräisin sekä näiden esivanhemmista. Lintuja, jotka ovat jollain lailla sukua toisilleen ei kannattaisi mennä pesittämään. Monta kertaa eläinkaupasta henkilö saattaa ostaa koiraan ja naaraan, jotka sitten saattavatkin olla läheistäkin sukua toisilleen ja näiden risteytyksen tuloksena saadaan poikasia joilla on korkea sukusiitosprosentti.

Sisäsiitos
Sisäsiittoisuus vaikuttaa heikentävästi mm. immuniteettiin, elinikään ja lisääntymiseen sekä voi tuoda esille poikasissa epämuodostumia tai herkkyyttä saada kasvaimia.  Sisäsiittoisuudesta puhutaan, kun paritettavat eläimet ovat serkuksia (> 6,25%) tai sitä läheisempää sukua keskenään. Sukusiitosaste kuvaa linnulle esivanhemmilta periytyvien geenien samanlaisten alleelien periytymisen todennäköisyyttä, jolloin lintu olisi siis alleelien suhteen homotsygootti. Näin mm. esivanhempien kantama perinnöllinen sairaus voi tulla poikasissa näkyviin. Sisäsiitoksen myötä siis alleeliltaan samanlaisten parien, eli homotsygotia, lisääntyy ja perimän monipuolisuus, eli heterotsygotia, vähenee.

Perimän monipuolisuus
Undulaattikannan perimän monipuolisuuden säilymiseksi olisi hyvä rietyttää lintuja monen eri linnun kanssa kuin pesittää vain yhtä ja samaa paria. Lisäksi tulisi tosiaan välttää sukulaisten risteyttämistä keskenään ja ottaa vaikka parveen joku ulkomaantuonti tuomaan parveen geneettistä vaihtelua.

Ruumiinrakenne

Terveys -kohdassa tulikin jo todettua, että herkkyys lihavuuteen ja toisaalta solakkuuteen on omien pesinätuloksieni mukaan perintötekijöistä riippuvainen.  En pesittäisi kahta tukevaa lintua keskenään, koska tällöin poikaset ovat suurella todennäköisyydellä myös tukevia. Massat kertyvät eri linnuilla eri paikkaan, omissa linnuissa olen huomannut toisten olevan tasaisia "tikkuja", toisilla massa on rinta-niska alueella ja toisilla mahassa.

Muita periytyviä ominaisuuksia ovat mm. silmien koko, pään muoto ja koko, pyrstön pituus, höyhenten pituus, siipien pituus, jalkojen väri ym. Höyhenten pituudessa ja määrässä olen huomannut joidenkin parien saavan jopa poikasia, joilla pään höyhenet muistuttavat hieman pörheyden suhteen englantilaisia.

Moniin  edellä mainittuihin näihin ominaisuuksiin vaikuttavat monta tekijää yhdessä (ne ovat siis polygeenisiä ominaisuuksia) ja siksi ns. keskikokoiselta parilta voi tulla koon puolesta niin itseään kookkaampia kuin itseään pienempiä jälkeläisiä, suuremmalla todennäköisyydellä poikaset ovat kuitenkin enemmän vanhempiensa kokoa. Kokoa ei uskeinkaan näe heti poikasista, vaan vasta aikuisiässä.

Luonne

Linnun tempperamentti on osin perintötekijöistä riippuvainen, mutta tähän pitäisi huomioida myös ympäristön vaikutus. Poikasissa näkyy usein samantapaista käyttäytymistä kuin jommassa kummassa vanhemmassa. 

Esimerkkinä voisin mainita Roopen, joka herkästi nostelee hieman siipiään tavalla, jota en ole muilla linnuillani huomannut. Kun sitten Roopen poika palautui minulle takaisin, huomasin sen tekevän aivan samalla tavalla siipiensä kanssa kuin isänsä.